Tonttulakkeja

Jos et vielä tiennyt niin minäpä paljastan sinulle, Joulu on ihan  kohta taas täällä. Itse havahduin tähän asiaan parisen viikkoa sitten, kun Facebookin ompeluryhmässä joku etsintäkuulutti joulunpunaisen trikookankaan. Itsekin tuota keskustelua selatessani tajusin, ettei lapsilla varmastikkaan ole sopivan kokoisia tonttulakkeja. Tilasin Nimipyyhkeeltä syvän punaista Vanessa trikoota, joka oli mielestä juuri täydellisen väristä tonttulakkeihin. Ja kerta aletaan tonttulakkeja ompelemaan, on sama lakittaa koko serkuslauma. Lakkien kaavana käytin Jujunan tonttulakki kaavaa

Tytöille tein tonttulakkeihin koristeeksi vaaleanpunaisesta sydän kankaasta rusetit. Omalla esikoisella on lakissa kulkusen lisäksi wishiltä joskus tilaamani karvatupsu, joka on jo hieman kärsinyt, nimittäin tuolla lakilla kerettiin jo yhdet pihapikkujoulut käydä viettämässä kaverin luona. Kummitytön lakkiin tein valkoisesta langasta tupsun.

Meidän 2-vuotiaalle laitoin harmaan wishiltä tilaamani tupsun sekä hand made merkin ja pojan itse valitsemansa sinisen sydämen. On muuten yllättävän hankalaa keksiä pienille pojille sopivia koristeita.

Isompien poikien lakit on sitten pelkillä kulkusilla, kun heillehän ei mitään  ylimääräisiä saanut lakkeihin laittaa. Kivathan ne on lakit noinkin, mutta kun koristelussa vauhtiin pääsin niin olisin oikein mielelläni ommellut lisää merkkejä tai tehnyt lisää tupsuja.

Siinäpä vielä koko kasa. Meidän nuorimmainen jäi vielä ilman tonttulakkia, odottelen ensi viikon neuvolaa, jotta tiedän minkäkokoisen lakin hänelle ompelen. Näillä lakeilla oli hyvä aloittaa joulun valmistelut. Tarkoituksena olisi tehdä osa joululahjoista tänä vuonna itse, joten palaan varmasti niissä asioissa.

Susia ja työkoneita

Kun olin ostamassa ensimmäisiä trikookankaita lastenvaatteita varten tuli tyttäreltäni toive tunikasta, jossa on susia. Lupasin tuon toiveen silloin toteuttaa, mutta susi aiheisten kankaiden valikoima ei kyllä ollut suuri, susi ei taida olla monenkaan pienen ihmisenalun suosikki eläin. Sampsukalta onneksi löytyi sopivaa susi-trikoota kahdessa eri värissä, oranssi ja minttu, joista tyttäreni valitsi mintun värisen vaihtoehdon.

Kankaan saapuessa meidän 2-vuotias innostui kankaasta niin, että hänenkin oli saatava paita siitä itselleen. Enhän minä ollut osannut varata kangasta niin paljon, että siitä olisi riittänyt molemmille, joten päädyin yhdistämään kankaan mustaan trikooseen. Lopputulos miellytti sekä äitiä että lapsia. Lapsetkaan eivät vielä onneksi ole siinä iässä, että samistelu sisaren kanssa haittaisi. Tytön tunika on tehty PaaPiin Siiri-tunikan kaavalla ja pojan paita on tehty PaaPiin Myyry-paidan kaavalla. Hihat ja helmat on huoliteltu käänteellä ja kaula-aukko kolminkertaisella resorikaitaleella.

Meidän 2-vuotias sai myös itselleen himoitsemastaan työkone-trikoosta tehdyn paidan. Trikoo on ostettu Eurokankaasta, mistä löytyi myös kankaaseen täydellisesti sopivaa sinapinkeltaista resoria. Paidan tein samalla Myyry-paidan kaavalla kuin Susi-paidankin, mutta levensin paitaa, sillä meidän pieni suuri miehemme ei ole mistään siroimmasta päästä. Koska resori kirkasti mielestäni kangasta niin hyvin huolittelin hihat, helman ja kaula-aukon kaksinkertaisella resorikaitaleella.

Kun neuloja saumuriin tarttui

Olen ollut suunnattoman kateellinen muutamille Facebook-ystävilleni jotka julkaisevat kuvia lapsille ompelemistaan vaatteista. Vaatteiden ompelu on mielestäni todella hieno taito,ja haaveissa on ollut, että ehkä joskus minäkin sen opettelisin. Keväällä aloin miettiä, että nyt olisi ehkä aika tarttua ompelukoneeseen ja saumuriin. Itseltäni ei löytynyt kuin ompelukone, ja kun aloin harkitsemaan saumurin hankkimista, meni sormi pian suuhun. Enhän minä tiennyt ompelemisesta mitään ja kun netin syövereistä lähti asiaa tutkimaan tuli hirvittävä määrä erilaisia hienoja termejä vastaan. Ensin olisi pitänyt päättää ostaako käytetyn vai uuden saumurin ja olisiko siinä kenties neljä vai kolme lankaa. Minkälaista ommelta käyttäisin (anteeksi, niin mitä sitä nyt yleensä käytetään?) Saumureiden hinnatkin pyörivät käytettyinäkin useissa satasissa ja koska oma ompelukokemukseni rajoittuu lähinnä verhoihin, en uskaltanut moista summaa lähtä ihan summassa sijoittamaan.

Onneksi hätiin riensi anoppini jolta sain käyttöön hänen toisen saumurinsa, vanhemman Singerin, sen nelilankaisen mallin. Saumurista ei siis tarvinnut enää huolehtia. Sitten alkoikin se tutkiminen, että miten niitä vaatteita nyt ommellaan. Lainasin kirjastosta PaaPiin kaavakirja lapsille, mistä löytyi lasten perusvaatteisiin hyviä kaavoja. Kirjan alkuosassa on ohjeita mm. vaatteiden huolitteluihin ja materiaaleihin. Sain niistä paljon hyvää tietoa, mutta törmäsin seuraavaan ongelmaan nimeltään kaksoisneula. Kirjan ohjeissa muunmuassa kaula-aukot huoliteltiin kaksoisneulalla ompelemalla ompelukoneella. Minun ompelukoneeni on se Singerin yksinkertaisin malli, enkä ollut varma löytyykö siitä moisia hienouksia. Pikainen inventaario koneeni osiin osoitti, ettei siinä ainakaan ole mukana tullut kaksoisneulaa. Seuraavana selasin ompelukoneen ohjelehtisen läpi enkä löytänyt sieltä sanaakaan kaksoisneuloista. Käytin kokonaisen päivän selvitellessäni tätä kaksoisneulan mysteeriä ja lopulta tulin siihen tulokseen, että koneeseeni saa sen kaksoisneulan liitettyä. Ei muuta kuin kipin kapin Eurokankaaseen pitkän ostoslistan kanssa ja kokeilemaan.

Itse ompelu olikin sitten suhteellisen helppoa puuhaa. Ainoastaan pääntien huolittelu aiheutti suunnattomasti päänvaivaa. Käytin ensimmäisen pääntien huolitteluun useamman tunnin aikaa, eikä siitä siltikään tullut niin hyvää kuin olisin halunnut. Jälkeenpäin ajateltuna resorikankaalla huolittelu olisi ollut trikoon sijasta aloittelijalle varmasti helpompaa. Ainakin seuraavaan paitaan tekemäni pääntie onnistui heti huomattavasti paremmin.

Ensimmäiset ompelukseni tein jo kesällä, mutta olen jostain syystä venyttänyt niiden esittelyä. Liekkö syynä se,että esimerkiksi termistöt ovat minulta vielä täysin hukassa. Ja kieltämättä työn jälkikään ei ole mitä parhainta, mutta jostainhan se täytyy opettelu aloittaa. Ja lapset ovat olleet riemuissaan, kun ovat päässeet valitsemaan itse kankaita omiin vaatteisiinsa. Lisäksi heillä tuntuu olevan täysi luotto siihen, että äiti kyllä osaa tehdä mitä vain.

Mutta tässä se nyt sitten on, ensimmäinen ompelemani paita. Paidan trikookankaan on poika itse valinnut Eurokankaasta. Malli on PaaPiin kaavakirjan Myyry-paita. Ihan paidan näköinenhän se on ja kymmeniä kertoja jo pesty ja käytetty,eli pojalle mieluinen. Tuota PaaPiin kaavakirjaa voin lämmöllä suositella, selkeät ja hyvät ohjeet saivat tämmöisen aloittelijankin innostumaan ja onnistumaan Malleja on myös sen verran paljon,että niistä löytyy varmasti jokaiselle lapselle jotakin. Itsekin ostin tuon kirjan omaksi ja olen siitä useita malleja jo ommellut,niistä tulee julkaisua vähän myöhemmin.

Samasta kankaasta tein myös pipon Kodin kuvalehden ohjeella. Pipo on myös ollut kovalla käytöllä, nyt kun syksykin on ollut niin lämmin, että trikoopipolla vielä pärjää oikein hyvin.

Koukuttu vauvanpeitto

Aloitin jo keväällä tekemään peittoa tunisialaisella virkkauksella. Peiton teko vastusti jo heti suunnitteluvaiheessa, kun jouduin metsästämään työhön sopivia koukkuja netin syövereistä. Lopulta löysin kuvan mukaisen koukkupaketin Wishiltä. Koukut ovat normaaleja bambukoukkuja, joihin on kiinnitetty 120cm pitkä muovinen kaapeli, mikä mahdollistaa leveänkin virkkuutyön tekemisen.

Tunisialainen virkkaus eli koukkuaminen ei ollut minulle aikaisemmin tuttua hommaa, mutta suuruuden hulluna päätin tietysti kokeilla tekniikkaa heti peiton tekemiseen. Se oli virhe, sillä koukkuaminen ei loppujen lopuksi ollut ollenkaan minun juttuni. Työ oli yksitoikkoista, mutta vaati silti kuitenkin jatkuvaa keskittymistä,jotta silmukoita ei jäisi välistä. Eteneminen oli myös liian hidasta minun makuuni. Peitto jäikin ensimmäisen kerran kaappiin tauolle jo parin kymmenen sentin jälkeen.

Kaivoin peiton useaan otteeseen kevään aikana esille tehdäkseni sen loppuun. Peitostahan oli alunperin tarkoitus tulla meidän juniorin sänkyyn päiväpeite, mutta ajanmittaan totesin,että motivaationi ei tule riittämään siihen, että saisin alkuperäisen suunnitelman mukaan vietyä työn loppuun. Olin jo varma, että se jäisi ensimmäiseksi UFOkseni (UnFinished Object) lojumaan kaappiin, kunnes perheeseemme syntyi vauva.

Vauvan myötä meille saapuivat katkonaiset yöt, eivätkä väsyneet, hajamieliset äitiaivoni enää kaivanneet monimutkaisia neule/virkkuuohjeita, vaan jotain helppoa aivot narikkaan tyyppistä tekemistä, jota pystyi toteuttamaan niinä hetkinä, kun omaa aikaa sattui jostain kumman syystä hetkeksi löytymään. Silloin päätin kaivaa peiton taas kaapin perältä esille ja jatkaa sen loppuun vauvanpeitoksi. Peitto siis lopulta valmistui, kylläkin huomattavasti pienemmässä koossa kuin alunperin oli tarkoitus, mutta pääasia on, että työ pääsi lopultakin käyttöön.

Kokoa peitolle nyt loppujen lopuksi tuli 65cm x 85cm. Peittoon virkkasin vielä pylväillä reunat. Peitto on nyt päässyt näinä syksyinä päivinä lämmittämään vauvaa niin kaukaloon, vaunuihin kuin päiväunillekkin. Lankana käytin peitossa svarta fåretin Tildaa, joka tuntuu mukavan miellyttävältä myös paljasta ihoa vasten. Ja mitä siihen koukkuamiseen tulee, saatan vielä jatkossa antaa sille uuden mahdollisuuden, sillä esimerkiksi koukutut lapaset kiinnostaisivat minua. Onhan koukuttu pinta oikein miellyttävän näköinen.

Vauvalle

Raskaana on ihana tehdä pienelle tulevalle ihmeelle kaikkea kaunista valmiiksi. Koska isot peittoprojektit veivät suurimman osan keväästä, jäi minulla isotöiset peitot, villapuvut yms. vauvalle tekemättä, mutta jotain pientä halusin kuitenkin värkätä. Isompia töitä tulee varmasti vauvalle tehtyä sitten syksyn mittaan, kun ilmat viilenevät ja tarve villavaatteille lisääntyy.

Ensimmäisenä virkkasin vauvalle pupu-unirievun. Lankana riepuun käytin Novitan Cotton Bamboota, sekä pienen pätkän jonkun toisen valmistajan bambu lankaa. Ohjeen tähteen nappasin Janitan kätösistä -blogista ja pupun pään tein yhdistelemällä eri ohjeita. Pupulle laitoin turvasilmät ja nenän ja suun kirjailin langalla. Rievun halkaisija on 40cm.

Seuraavana virkkasin vauvalle muutaman tuttiketjun. Ajatuksena oli alunperin tehdä tuttiketjuista vähän koristeellisempia, mutta koska ketjuissa käyttämäni klipsit olivat mielestäni yksinkertaisuudessaan oikein nättejä, päätin tehdä ketjut vain kiinteitä silmukoita virkkaamalla. Näitä valmistui nyt aluksi vain kaksi kappaletta, mutta tarpeentullenhan näitä virkkaa vaikka muutaman illassa lisää. Tuttirenkaat ja tuttinauhaklipsit tilasin Nappikauppa Punahilkasta, jossa on uskomattoman laaja valikoima tarvikkeita tuttinauhojen, vaunulelujen yms. valmistukseen.

Lopulta päätin tarttua pitkästä aikaa puikkoihin ja kutoa vauvalle villasukat, ihan vain siksi, koska ystävältäni tuli linkki Kurjenpolun-blogiin, jossa oli ohje aivan ihanille Jules- sukille. Heti kun näin kyseiset sukat tiesin, että meidän vauva tulee ehdottomasti tarvitsemaan ne, vaikka syntyykin kesän kuumimpiin päiviin. Ohjeesta poiketen tein molemmat sukat yhtä aikaa ja sukan kärkiosasta tein hieman lyhyemmän. Näitä sukkia kudoinkin sitten loppuun synnärillä, kun meidän pieni ihme nukkua tuhisi jo vieressä.  💖 Tuore isoveli oli jo hieman kateellinen, kun vauva sai uudet villasukat, mutta lupasin tehdä myös hänelle omat.

Ajattelin, että pikkuvauva-aikana jää käsitöiden tekeminen hetkeksi aikaa kokonaan tauolle. Olemme olleet nyt vauvan kanssa reilun viikon kotona ja tässä viikon aikana on jo useamman kerran tullut hetkiä, jolloin istun esimerkiksi juomassa kahvia, isompien lasten leikkiessä ja vauvan nukkuessa ja on ollut pakko kaivaa käsityöt esille. Eihän sitä tavoistaan näköjään helpolla pääse. Eli jatkossakin hitaasti, mutta varmasti, valmistuu esiteltäväksi uusia käsitöitä.

Virkattu pöllö

 

Jos seuraat Facebookin virkkausryhmiä, olet siellä varmasti törmännyt tällä samalla ohjeella tehtyihin amigurumi pöllöihin. Itse näin tällaisen pöllön ensimmäistä kertaa noin kuukausi sitten ja olin heti ihastunut.

Ohje pöllöön löytyy ilmaiseksi englanninkielisenä Amigurumi today -sivulta. Vaikka olen vierastanut virkkausta englanninkielisestä ohjeesta, oli nyt pakko ottaa virkkaussanasto esille ja lähteä kokeilemaan. Jonkun verran aikaisemmin virkanneena, pääsi sanastosta aika pian kärryille, eikä suurempia käännöstöitä enää tarvittu. Täytyy kylläkin myöntää, että koko ohjetta en jaksanut sanasta sanaan suomentaa, vaan välillä tein suurimmaksi osaksi kuvallisen mallin mukaan.

 

Lankana pöllössä käytin Svarta Fåretin Tilda-lankaa. Olen tykästynyt kyseisestä langasta virkkaamiseen ja odotankin nyt, että se tulee Lankamaailman viikkotarjoukseen, jolloin käyn hamstraamassa itselleni tätä lankaa taas reilumman erän kerralla varastoon. Pöllön virkkasin 2,5mm koukulla, jolla työstä tuli sopivan napakka, eivätkä täytteet päässeet pursuilemaan ulos. Pöllön jaloissa onnistuin kyllä virkkaamaan täytteitä langan mukana, mutta jospa ne sieltä väleistä pikku hiljaa häipyisivät. Pöllölle laitoin turvasilmät ja samalla mietin, että joudun ehkä sittenkin tulevaisuuden varalle hankkimaan isompia turvasilmiä.

Tällä pöllöllä on pituutta n. 15cm. Näitä amigurumeja on mielestäni koko ajan mukavampi tehdä, eikä tämä varmasti jää viimeiseksi, sillä tuntuvat äidin tekemät hahmot olevan myös lasten mieleen.

Virkattu pöllö:

Ohje: Täältä  

Koukku: 2,5mm

Lanka: Svarta Fåret Tilda

Afrikankukka hevonen

Virkkauslinjalla on jatkettu edelleen. Halusin kokeilla virkata Heidi Bearsin afrikankukka eläimistä jonkun, mutta en osannut päättää itse minkä, joten annoin tyttäreni tehdä sen. Hän löysi eläimistä heti suosikkinsa Fatty Lumpkin The Brave African Flower Ponyn. Käytin heppaan tyttäreni siksak-peitosta jääneitä Tilda -langan jämiä.

Ponin ohjeen ostin englanninkielisenä raverlystä. En ole aikaisemmin virkannut muuta kuin suomenkielisistä ohjeista, mutta ohje oli onneksi niin hyvin kuvitettu, että kielitaitoa ei juuri tarvinnut. Afrikankukkia oli nopeaa ja helppo virkata ja palaset hevoseen valmistuivat reilussa viikossa. Mutta sitten se kasaaminen, vaikka siihen oli tarkat kuvalliset ohjeet, onnistuin silti ompelemaan useaan otteeseen palasia vääristä reunoista yhteen. En tiedä onko loppuraskaus ja keskikesä sumentanut aivoni kokonaan, mutta huomasin monesti tuijottavani ohjetta ja valmistuvaa tuotostani, miettien mikä tällä kertaa meni pieleen. Lopulta kolmen päivän tuskailun jälkeen sain hevosen valmiiksi.

Ohjeesta poiketen tein hevoselle kiharan harjan ja hännän ja tyttäreni pyynnöstä lisäsin vielä hevoselle sarven. Tästä kyseisestä hevosesta tuli hieman pienisilmäinen, koska minulla ei ollut varastossa kuin yhden kokoisia turvasilmiä. Korkeutta hevosella on 32cm ja pituutta 38cm. Hevonen kulki jo lasten rutisteltavana Juhannuksen sukuloinnin ajan ja säilyi tästä koetuksesta ehjänä ja kuosissaan, mikä on mielestäni ihan kiitettävä suoritus.

Fatty Lumpkin the Brave African Flower Pony

Ohje: Raverlystä

Koukku: 2,5mm ja 3mm 

Lanka: Svarta faret Tilda

  

Adalmiinan helmi-peitto

Nyt se on vihdoin kymmenen viikon uurastuksen jälkeen valmis! Alku keväästä huomasin Facebookissa tulevan Adalmiinan helmi CAL:in, jossa ideana siis virkata yhdessä muiden kanssa Soile Olmarin suunnittelema Adalmiinan helmi-peitto. Ohjeesta julkaistiin aina viikottain osio tekstiiliteollisuuden nettisivuilla, jota sitten seuraavan viikon ajan virkattiin. Tahti oli sen verran kova, että en ihan pysynyt ohjeiden julkaisutahdissa mukana, mutta peitto kuitenkin valmistui reilu 3 viikkoa viimeisen osion julkaisun jälkeen.

Itse peitto koostuu 20 isosta ja 32 pienestä palasta. Erilaisia isoja paloja oli yhteensä kuusi ja pieniä paloja neljä kappaletta. Jokainen pala on saanut nimensä Sakari Topeliuksen Adalmiinan helmi- sadusta. Jokaisen palan ohjeen alussa oli myös pieni pätkä Topeliuksen satua, joka kiidätti virkkaajan mukanaan sadun pyörteisiin. Vaikka aikaisempi virkkausosaamiseni ei ole huippu tasoa, oli ohje kirjoitettu niin selkeästi, että virkkaaminen onnistui ongelmitta.

Tekstiiliteollisuudella oli myytävänä peittoon valmiita lankapaketteja erilaisilla värikokonaisuuksilla, mutta päädyin itse virkkaamaan peiton Adlibriksen Baby Merino-langasta. Kyseisestä langasta Adlibris möi valmiita lahjapakkauksia, joista löysin omaa silmää miellyttävän värikokonaisuuden. Sävyt peitossani ovat Taupe, Melange Beige, Off White ja White, varasin jokaista sävyä ohjeen mukaiset 300g, jotka riittivät oikein hyvin peiton tekemiseen.

Peiton palat virkattiin niin, että melkein jokaisella kerroksella vaihtui väri. Tästä syystä jokaisessa palassa oli monta pääteltävää langanpätkää. Isoimmat palat virkkasin kiltisti ohjeen mukaan, mutta pääteltyäni isoja paloja yhteensä kaksi päivää, päätin pienemmissä paloissa päästä helpommalla ja virkkasin ne yksivärisiksi. Vaikka tällä tavalla oikaisinkin, ei lopputulos mielestäni ollut ollenkaan huono. Ohjeen alkuperäinen reunus oli melko koristeellinen. Pitkän harkinnan jälkeen päädyin tekemään reunuksesta yksinkertaisemman virkkaamalla vain reunuksen kaksi ensimmäistä kerrosta. Kokonaisuudessaan virkkaamalleni peitolletuli kokoa 95cm x 165cm.

Napsin peitosta useita kuvia, enkä millään osannut päättää mitä jättäisin pois, joten fiilistelläänpä nyt kuvien muodossa peittoa oikein urakalla.

Kun on kymmenen viikon ajan tehnyt samaa peittoa, jää sen valmistumisesta kieltämättä pieni tyhjyyden tunne. Eilinen menikin ihan ihmetellessä, että mitä tässä nyt tekisi. Kunhan tästä ihmetyksestä toivutaan, aloitan pikku hiljaa tekemään jotain kivaa meidän heinäkuussa syntyvälle perheenlisäykselle. 💗

Adalmiinan Helmi-peitto

Koukku: 3mm

Lanka: Adlibris Baby Merino

Langan menekki: Reilu 1000g

Ohje: Tekstiiliteollisuuden sivuilta

Keväisiä tiskirättejä

Muutamat isot virkkausprojektit ovat vieneet melkein koko alkuvuoden. Viimeksi esittelinkin niistä yhden, tyttäreni siksak-peiton. Pojalle tunisialaisella virkkauksella haaveilemani peitto on vielä pahasti kesken, tällä hetkellä kaapin pohjalla odottamassa parempia aikoja. Lisäksi lähdin elämäni ensimäiseen CAL-projektiin mukaan, nimittäin Adalmiinan Helmi-peittoa virkkaamaan. Tämä peitto projekti on lähtenyt ihan hyvin liikkeelle, vaikkakaan en ihan ohjeiden julkaisu tahdissa ole  pysynyt, olen kuitenkin melkein puolet peiton isoista paloista virkannut. Näitä paloja esittelen teille tässä lähiaikoina.

Mutta sitten itse asiaan, eli tiskirätteihin. Virkkailin nämä tiskirätit sellaisena pienenä "aivot narikkaan"-välityönä yksinkertaisilla malleilla. Itse olen vähän ollut skeptinen virkattujen tiskirättien toimivuudesta, mutta täytyy kyllä myöntää, että käytössä nämä ovat yllättäneet positiivisesti. Parasta räteissä on se, että niitä voi pestä tiuhaankin tahtiin ja rätit pysyvät silti hyvässä kunnossa.

Lankana näihin rätteihin olen käyttänyt Hjertegarnin Blend Bamboota ja Bommix Bamboota. Lanka on materiaaliltaan 70% bambua ja 30% puuvillaa. Värit ovat kirkkaita ja mielestäni oikeinkin sopivia kevääseen. Yhdestä kerästä valmistui aina kaksi tiskirättiä.

Punaiset rätit olen tehnyt Prinsessajuttu-blogin ohjeella, johon pääset tästä. 
Ohjeet ovat numero 1. ja 3. Nämä rätit tein Blend Bamboo-langasta. 

 

Siniset ja oranssit rätit on tehty Bommix bamboosta. Koska lanka on paksumpaa kuin punainen, jouduin miettimään miten saisin räteistä tarpeeksi ilmavia. Muutaman yrityksen jälkeen päädyin virkkaamaan rätit pylväillä ja ketjusilmukoilla seuraavanlaisesti:

1. kerros: virkkaa *1 pylväs, 1 ketjusilmukka*, toista *-* kerros loppuun

2. kerros: 2pylvästä, *1 ketjusilmukka, 1 pylväs* toista *-* kerros loppuun

Toista näitä kahta kerrosta, kunnes rätti on haluamasi kokoinen.

Puolet näistä räteistä lähti äidilleni, hän minua vähän yllyttikin kokeilemaan millaisia virkatut tiskirätit ovat käytössä. Mietiskelin näitä tehdessäni, että olisi kiva tehdä keittiöön saman väriset käsipyyhe ja tiskirätti settinä, mutta se saa todennäköisesti odottaa jonkin aikaa, että saan keskeneräiset isommat työt ensin valmiiksi. 

Siksak-peitto

Hankin viime kesänä langat tarkoituksena virkata molemmille lapsille omat peitot. Koska työn määrä oli kyseisissä projekteissa niin suuri, venyi peittojen aloitus aina vuoden vaihteeseen asti, jolloin aloitin tyttäreni peiton. Lankana käytin Svarta Fåretin Tildaa, joka on 50% puuvillaa ja 50% akryylia. Lanka on mukavan pehmeää ja mielestäni oikein mukavaa virkattavaa. Malliksi tyttäreni peittoon päätyi siksak, koska se on aika yksinkertainen virkata ja kuitenkin kivan näiköinen valmiina. Värejä peittoon varasin kolmea: vaaleanpunaista, ruskeaa ja valkoista. Poikani peittoon tulee muuten samat värit, mutta vaaleanpunaisen korvaan vihreällä.

Pitkän virkkaustauon jälkeen olisi kannattanut aloittaa ehkä jollain pienemmällä projektilla, mutta suuruuden hulluna en tätä älynnyt. Peiton virkkaaminen tuntuikin välillä melko puuduttavalta, mutta kyllä se sieltä valmistui pikku hiljaa, n. 5cm päivässä. Kaikenkaikkiaan työhön kului aikaa reilu kuukausi ja 530g lankaa. Valmiin peiton koko on 160cm x 65cm. Peitto on sopivan kokoinen käytettäväksi tyttäreni kapean sängyn päiväpeitteenä, mutta näyttää olevan enemmän käyttössä torkkupeittona mm. lastenohjelmia katseltaessa.

Olen poikani peittoa myös aloitellut, halusin tehdä sen tunisialaisella virkkauksella, mutta se tuntuu kyllä käsittämättömän hitaalta työltä. Tyttäreni peiton kahlasin läpi ilman välitöitä, mutta poikani peitto on nyt jo 25cm jälkeen odottamassa uutta inspiraatiota. Eiköhän se sieltä kuitenkin joskus valmistu. Samalla olen salaa vilkuillut nyt keväällä alkavia Caleja, uskomattoman ihania tilkkupeittoja olisi sieltä tulossa. Salaa tekisi mieli johonkin niistä osallistua, vaikkakin omat virkkuutaidot ovat vielä vähän ruosteessa.

Siksak-peitto:

Lanka:  Svarta Fåret Tilda

Koukku: 4mm

Langan menekki: 530g

Patenttineule pipo

Tammikuu meni painiessa yhden ison virkkaus projektin kanssa, jonka esittelen teille seuraavassa blogipostauksessani. Tuon ison projektin jälkeen kaipasin jotain kevyttä neulontatyötä, jotain mikä valmistuisi nopeasti ja ei vaatisi paljon keskittymistä. Päädyin neulomaan tyttärelleni pipon.

Pipoa suunnitellessani päätin vihdoin kokeilla patenttineuletta. Patenttineule on yksinkertainen, joustava, ilmava ja lämmin neulemalli. Ja loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen neuloa. Päätin neuloa pipon kaksivärisenä ja tyttäreni sai itse valita pipoonsa värit. Alunperin Frozenista tullut innostus turkoosiin tuntuu olevan vieläkin pinnalla, koska tyttäreni valitsi pipon väreiksi valkoisen ja turkoosin. 

Lankana käytin Gjestalin Maija-lankaa, jota löytyy vielä lankavarastostani melkoinen väriskaala. Tutustuttuani patenttineule ohjeisiin huomasin, että puikko koko oli yleensä suurempi, kuin mitä langan suosituksessa on, joten valitsin pipoon 4mm pyöröpuikot.

Neuloessani pipoa, epäilin, että aloituksesta tuli ihan liian löysä ja muodoton. Pipoa oli muuten todella mukava neuloa, mutta pudonneen silmukan poimiminen patenttineuleesta nätisti takaisin ylös aiheutti pitkäksi aikaa päänvaivaa. Viimeistely ja reunuksen kääntäminen tekivät kuitenkin pipolle ihmeitä ja siitä tulikin mielestäni todella hyvännäköinen.

Tein pipoon massiivisen lankatupsun ja ompelin kaksi tyttäreni valitsemaa nappia reunusta koristamaan. Napit tulivat muutama viikko sitten postista ja tyttäreni on siitä asti odottanut, että niitä laitettaisiin jonnekin koristeeksi.  

Patenttineule pipo:

Malli: Omaa sovellusta

Lanka: Gjestal Maija

Menekki: 50g kumpaakin väriä pipoon ja tupsuun

Puikot: 4mm 60cm pyörö ja 4mm sukkapuikot

Pienen tytön neuletakki

Tiedättekö tunteen, kun neulomasi langan kanssa ei meinaa yhteistyö sujua millään? Minulla ei kovin monesti ole tällaista tunnetta päässyt syntymään, mutta Novitan Baby Woolin kanssa kävi näin. Olen kyseistä lankaa kuullut kehuttavan kovasti, mutta itse en ole koskaan aikaisemmin kokeillut sitä. Kummityttöni täytti joulun aikaan vuoden ja päätin hänelle neuloa synttärilahjaksi neuletakin, jonka ohje on julkaistu Novitan Talvi 2016-lehdessä. Ihailin tuota neuletakkia jo silloin, kun kyseinen lehti ilmestyi, mutta meidän omassa perheessämme ei ollut tuolloin sopivaa pikku prinsessaa kyseistä neuletakkia käyttämään.

 Aloitin takin neulomisen intoa puhkuen, mutta jo muutaman ensimmäisen sentin jälkeen huomasin, että käsialani ei näyttänyt kauniilta tämän langan kanssa. Yritin kiinnittää huomiota siihen, mutta en saanut millään tarpeeksi tasaista jälkeä aikaiseksi. Lanka oli mielestäni kauhean jäykkää neulottavaa ja tuntui että napakalla käsialallani todella hankalalta neulottavalta. Ihmettelin myös langan karheutta, kyseessä kun oli kuitenkin 100% merinovilla lanka.

Koska en tykännyt langan tuntumasta, enkä ollut tyytyväinen omaan käsialaani alkoi työn eteneminen hidastua. Olen kuitenkin tehnyt itseni kanssa juuri tästä syystä periaatesopimuksen, että edellinen projekti on saatava valmiiksi ennen seuraavan aloittamista, joten neuloin sitkeästi takkia valmiiksi kappale kerrallaan. Malli on kuitenkin äärettömän kaunis ja halusin takin nähdä valmiina.

Kun kappaleet valmistuivat, pesin ne käsin villanpesuaineella. Kappaleista lähti ihan älyttömän likainen vesi ja samalla ne pehmenivät hurjasti. Liekkö kyseisessä langassa ollut jokin suoja-aine, mikä teki siitä niin karhean tuntoisen? Kappaleista tuli myös tottakai huomattavasti siistimpiä ja sileämpiä pesun jälkeen, tätä toivoinkin, että viitin takin edes antaa lahjaksi.

Kappaleiden kasaamisen jälkeen takkiin neulottiin vielä kaulus ja vyötärölle nauha. Nauhasta innostuin tekemään liian pitkän ja ommeltuani sen kiinni takkiin hoksasin, ettei siitä saanut selkään tehtyä pientä sievää rusettia. Yritin muokata tuon nauhan sievästi ompelemalla mahdollisimman nätin näköiseksi.

Takki siis lopulta valmistui, ei nyt ihan niin helposti kun olin alunperin kuvitellut. Lopputuloksesta sain kuitenkin sen verran siistin, että viitin kyseisen takin kummitytölleni pakettiin kääriä. Novita Baby Woolin kanssa meillä kuitenkin päättyi yhteistyö jo tähän ensimmäiseen neuleeseen. Takista jäi puolitoista kerää ylimääräistä ja annoin ne jo pois, etten vahingossakaan ala kyseisestä langasta mitään enää neulomaan. Onneksi lähipiiristä löytyi henkilö joka kyseisetä langasta tykkää.

Pienen tytön neuletakki:

Malli: Täältä

Lanka: Novita Baby Wool 

Puikot: 4,5mm pyöröpuikot

Langan menekki: vajaa 300g