Pikku Prinsessan huovutettu laukku

Törmäsin netin syövereissä huovutettuun laukkuun ja heti tuli mieleen 4-vuotias tyttäreni, joka on, nuoresta iästään huolimatta, oikea laukkufriikki. Kaapin syövereistä löytyi vielä erivärisiä keriä Dropsin Eskimo-lankaa, joten ajattelin tehdä tyttärelleni oman laukun.

Laukku oli yksinkertainen tehdä, loin 35 silmukkkaa 10mm puikoille värillä pastellinroosa, neuloin ainaoikein neuletta 6 kierrosta ja vaihdoin sileään neuleeseen. Neuloin sileää neuletta kerän loppuun ja vaihdoin väriksi vaaleanpunainen. Neuloin vaaleanpunaisella vajaan kerällisen (jätin tätä lankaa hihnoihin) ja vaihdoin takaisin pastellinroosaan, jolla neuloin samanlaisen pätkän sileää neuletta kuin alussa, sekä tuon 6 kierrosta ainaoikein neuletta ja päättelin työn. Tuloksena suorakulmio kooltaan noin 30cm x 60cm. Taitoin työn kaksin kerroin ja ompelin pitkät sivut kiinni nurjalta puolelta. Laukun sisään harsin muovipussin huovutusta varten.

Seuraavaksi virkkasin kaksi hihnaa 8mm koukulla.
1. kierroksella virkkasin ketjusilmukoita n. 40cm verran.
2. kierroksella virkkasin jokaiseen ketjusilmukkaan kiinteän silmukan.
3. kierroksella virkkasin kiinteillä silmukoilla 1. ja 2. kierroksen ns. yhteen, jolloin sain hihnoista pyöreät.

Pesin laukun ja hihnat pyykkikoneessa 40 asteessa parin pyyhkeen kanssa. Jostain syystä laukun alaosa ei ensimäisessä pesussa huopunut kunnolla joten toistin laukulle käsittelyn.

Sitten alkoikin pähkäily miten koristelen laukun, mietin huovutettuja tai virkattuja kukkia, mutta lopulta päädyin sydämeen. Sydämen väriksi valitsin valkoisen, jotta saisin vähän raikkautta laukkuun. Sydämen tein myös Eskimo-langasta virkkaamalla ja huovuttamalla pesukoneessa. Ompelin sydämen puuvillalangalla hajapistoin kiinni. Sitten vielä hihnojen kiinnitys ja laukku oli valmis.

Laukkuun saa kivasti talteen kaikkea pientä tavaraa ja tytär jo miettikin, mitä kaikkea sinne pakkaa, kunhan lähtee seuraavan kerran kyläilemään.

Neulottu ja huovutettu laukku

Lanka: Drops Eskimo

Langan menekki: 100g pastellinroosaa, 50g vaaleanpunaista 

ja hieman valkoista 

Puikot: 10mm  ( ja koukku 8mm) 

Malli: Oma

Huovutetut kukkatossut

Ostin viime syksynä Dropsin Eskimo-lankaa tarkoituksena tehdä huovutetut tossut itselle. Muiden projektien takia tossujen teko odotti tähän päivään saakka. Tossuja suunnitellessani minulle oli selvää, että haluan tehdä tossut suljettuna neuleena ja halusin tossuista varrettomat. Selailin netistä ohjeita, joista ottaa vähän mallia, mutta kaikkien ohjeiden tossut olivat neulottu tasoneuleena. No ei siinä sitten muuta kuin kokeilemaan, miten tossuista saisi mieluisat. Ensimäinen koevedos oli kooltaan liian pieni ja suuaukoltaan liian suuri. Pientä muokkausta malliin ja olin tyytyväinen.


Eli näin tein, neuloin ison varrettoman sukan. Harsin sukkien sisälle muovipussit ja pesin sukat pyykkikoneessa, 40 asteessa, muutaman pyyhkeen kanssa.

Valmiit tossut muotoilin märkinä. Tossut kaipasivat mielestäni lisää väriä, joten neulahuovutin kukkia, jotka kiinnitin tossujen päälle.

Näistä tossuista tuli kuitenkin pikkuisen liian pienet omaan jalkaan, joten sisko saa nämä syntymäpäivälahjaksi. Tossut oli nopea ja mukava neuloa, joten eiköhän pian valmistu samanlaiset itsellekin.

Huovutetut Kukkatossut:

Lanka: Drops Eskimo

Puikot: 8mm 

Malli: Oma

Neulomista vasemmalla kädellä

Viimeisen kahden vuoden aikana olen löytänyt innostukseni neulomiseen ja virkkaamiseen. Mielessä on pitkään myös pyörinyt ajatus omasta blogista, johon saisin kirjoittaa rakkaasta harrastuksestani. Eihän lähipiirikään loputtomiin jaksa kuunnella höpötystä uusista ihanista langoista, sukkamalleista ja siitä, mitkä puikot ne nyt olisikaan ne parhaimmat.

Blogia suunnitellessani hoksasin törmääväni ongelmaan, joka on seurannut minua jo ala-asteelta lähtien. Olen vasenkätinen ja teen kaiken siksi väärinpäin. Ala-asteella luokan opettajani näki varmaan painajaisia siitä, kuinka opettaa minut neulomaan. Opettelimme neulomista peilin kautta hitaasti, mutta varmasti. Jos kohtasin neuloessani jonkun ongelman, joutui opettajakin miettimään pitkään, miten asian selittää minulle. Sain kuitenkin silloin tehtyä elämäni ensimäiset lapaset. Sukkia en muista koulussa tehneeni ollenkaan, ehkäpä pienessä kyläkoulussa todettiin, että sukkien teon opettaminen vasenkätiselle oli liian haastava tehtävä. Olen kuitenkin tyytyväinen, että olen saanut neuloa itselle luontaisella tavalla, vasemmalta oikealle.

Oikeakätisten maailmassa kaikki neulonta- ja virkkausohjeet on kirjoitettu oikeakätisille. Kun reilu vuosi sitten lähdin opettelemaan kuinka sukkia neulotaan, jouduin miettimään ohjeita aika tavalla. Ensimäiset sukkani saatuani valmiiksi olin innoissani, kyllä tämä tästä lähtee. Sen jälkeen olet opetellut neulomaan ja virkkaamaan haastavampiakin malleja. Välillä olen valvonut yöllä jonkun uuden ohjeen kanssa ja miettinyt, miten tämä nyt pitäisi vasenkätisenä tehdä. Onneksi suurin osa ohjeista taipuu kumpaankin suuntaan helposti. Toki uusien taitojen oppiminen vaatii niitä epäonnistumisiakin, kuten kuopukselleni neulomani villapuku, josta tuli aivan liian leveä ja jonka saumat alkoivat ratkeilla pian käyttöönoton jälkeen. Kun se viime keväänä kävi liian pieneksi, olin helpottunut, että sain laittaa sen kaapin ylähyllylle piiloon. Sieltä se kuitenkin muistuttaa läsnäolollaan, että tekemällä oppii. Seuraava villapuku oli muuten sitten jo paljon parempi.

Nautin siitä kun voin haastaa itseni ja opetella uusia taitoja. Blogissani aion esitellä käsitöitäni,kertoa uusista tekniikoista joita opettelen ja oivalluksista, joita tulee vastaan matkan varrella. Haaveena olisi joskus oppia suunnittelemaan ja tekemään alusta loppuun asti itse, ilman valmista ohjetta. Toivon, että voisin myös auttaa muita vasenkätisiä. Haluaisinkin kuulla, minkä asian te muut vasurit olette kokeneet hankalaksi ja olisiko ideoita/toiveita mistä haluaisitte lukea?

Veera