Viimeisen kahden vuoden aikana olen löytänyt innostukseni neulomiseen ja virkkaamiseen. Mielessä on pitkään myös pyörinyt ajatus omasta blogista, johon saisin kirjoittaa rakkaasta harrastuksestani. Eihän lähipiirikään loputtomiin jaksa kuunnella höpötystä uusista ihanista langoista, sukkamalleista ja siitä, mitkä puikot ne nyt olisikaan ne parhaimmat.
Blogia suunnitellessani hoksasin törmääväni ongelmaan, joka on seurannut minua jo ala-asteelta lähtien. Olen vasenkätinen ja teen kaiken siksi väärinpäin. Ala-asteella luokan opettajani näki varmaan painajaisia siitä, kuinka opettaa minut neulomaan. Opettelimme neulomista peilin kautta hitaasti, mutta varmasti. Jos kohtasin neuloessani jonkun ongelman, joutui opettajakin miettimään pitkään, miten asian selittää minulle. Sain kuitenkin silloin tehtyä elämäni ensimäiset lapaset. Sukkia en muista koulussa tehneeni ollenkaan, ehkäpä pienessä kyläkoulussa todettiin, että sukkien teon opettaminen vasenkätiselle oli liian haastava tehtävä. Olen kuitenkin tyytyväinen, että olen saanut neuloa itselle luontaisella tavalla, vasemmalta oikealle.
Oikeakätisten maailmassa kaikki neulonta- ja virkkausohjeet on kirjoitettu oikeakätisille. Kun reilu vuosi sitten lähdin opettelemaan kuinka sukkia neulotaan, jouduin miettimään ohjeita aika tavalla. Ensimäiset sukkani saatuani valmiiksi olin innoissani, kyllä tämä tästä lähtee. Sen jälkeen olet opetellut neulomaan ja virkkaamaan haastavampiakin malleja. Välillä olen valvonut yöllä jonkun uuden ohjeen kanssa ja miettinyt, miten tämä nyt pitäisi vasenkätisenä tehdä. Onneksi suurin osa ohjeista taipuu kumpaankin suuntaan helposti. Toki uusien taitojen oppiminen vaatii niitä epäonnistumisiakin, kuten kuopukselleni neulomani villapuku, josta tuli aivan liian leveä ja jonka saumat alkoivat ratkeilla pian käyttöönoton jälkeen. Kun se viime keväänä kävi liian pieneksi, olin helpottunut, että sain laittaa sen kaapin ylähyllylle piiloon. Sieltä se kuitenkin muistuttaa läsnäolollaan, että tekemällä oppii. Seuraava villapuku oli muuten sitten jo paljon parempi.
Nautin siitä kun voin haastaa itseni ja opetella uusia taitoja. Blogissani aion esitellä käsitöitäni,kertoa uusista tekniikoista joita opettelen ja oivalluksista, joita tulee vastaan matkan varrella. Haaveena olisi joskus oppia suunnittelemaan ja tekemään alusta loppuun asti itse, ilman valmista ohjetta. Toivon, että voisin myös auttaa muita vasenkätisiä. Haluaisinkin kuulla, minkä asian te muut vasurit olette kokeneet hankalaksi ja olisiko ideoita/toiveita mistä haluaisitte lukea?
Veera
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti