tiistai 18. syyskuuta 2018

Koukuttu vauvanpeitto

Aloitin jo keväällä tekemään peittoa tunisialaisella virkkauksella. Peiton teko vastusti jo heti suunnitteluvaiheessa, kun jouduin metsästämään työhön sopivia koukkuja netin syövereistä. Lopulta löysin kuvan mukaisen koukkupaketin Wishiltä. Koukut ovat normaaleja bambukoukkuja, joihin on kiinnitetty 120cm pitkä muovinen kaapeli, mikä mahdollistaa leveänkin virkkuutyön tekemisen.


Tunisialainen virkkaus eli koukkuaminen ei ollut minulle aikaisemmin tuttua hommaa, mutta suuruuden hulluna päätin tietysti kokeilla tekniikkaa heti peiton tekemiseen. Se oli virhe, sillä koukkuaminen ei loppujen lopuksi ollut ollenkaan minun juttuni. Työ oli yksitoikkoista, mutta vaati silti kuitenkin jatkuvaa keskittymistä,jotta silmukoita ei jäisi välistä. Eteneminen oli myös liian hidasta minun makuuni. Peitto jäikin ensimmäisen kerran kaappiin tauolle jo parin kymmenen sentin jälkeen.


Kaivoin peiton useaan otteeseen kevään aikana esille tehdäkseni sen loppuun. Peitostahan oli alunperin tarkoitus tulla meidän juniorin sänkyyn päiväpeite, mutta ajanmittaan totesin,että motivaationi ei tule riittämään siihen, että saisin alkuperäisen suunnitelman mukaan vietyä työn loppuun. Olin jo varma, että se jäisi ensimmäiseksi UFOkseni (UnFinished Object) lojumaan kaappiin, kunnes perheeseemme syntyi vauva.

Vauvan myötä meille saapuivat katkonaiset yöt, eivätkä väsyneet, hajamieliset äitiaivoni enää kaivanneet monimutkaisia neule/virkkuuohjeita, vaan jotain helppoa aivot narikkaan tyyppistä tekemistä, jota pystyi toteuttamaan niinä hetkinä, kun omaa aikaa sattui jostain kumman syystä hetkeksi löytymään. Silloin päätin kaivaa peiton taas kaapin perältä esille ja jatkaa sen loppuun vauvanpeitoksi. Peitto siis lopulta valmistui, kylläkin huomattavasti pienemmässä koossa kuin alunperin oli tarkoitus, mutta pääasia on, että työ pääsi lopultakin käyttöön.


Kokoa peitolle nyt loppujen lopuksi tuli 65cm x 85cm. Peittoon virkkasin vielä pylväillä reunat. Peitto on nyt päässyt näinä syksyinä päivinä lämmittämään vauvaa niin kaukaloon, vaunuihin kuin päiväunillekkin. Lankana käytin peitossa svarta fåretin Tildaa, joka tuntuu mukavan miellyttävältä myös paljasta ihoa vasten. Ja mitä siihen koukkuamiseen tulee, saatan vielä jatkossa antaa sille uuden mahdollisuuden, sillä esimerkiksi koukutut lapaset kiinnostaisivat minua. Onhan koukuttu pinta oikein miellyttävän näköinen.

2 kommenttia:

  1. On tiiviin ja kivan näköinen tulos. Muistan, että koukkuaminen oli muotia joskus 60(?)-luvulla. Äitini koukkusi meille lapsille jämäkkiä ja kestäviä nauletakkeja.

    VastaaPoista
  2. Todella kaunis lopputulos! Vau!

    <3: http://www.rakkaudellahenna.fi/

    VastaaPoista