torstai 18. lokakuuta 2018

Kun neuloja saumuriin tarttui

Olen ollut suunnattoman kateellinen muutamille Facebook-ystävilleni jotka julkaisevat kuvia lapsille ompelemistaan vaatteista. Vaatteiden ompelu on mielestäni todella hieno taito,ja haaveissa on ollut, että ehkä joskus minäkin sen opettelisin. Keväällä aloin miettiä, että nyt olisi ehkä aika tarttua ompelukoneeseen ja saumuriin. Itseltäni ei löytynyt kuin ompelukone, ja kun aloin harkitsemaan saumurin hankkimista, meni sormi pian suuhun. Enhän minä tiennyt ompelemisesta mitään ja kun netin syövereistä lähti asiaa tutkimaan tuli hirvittävä määrä erilaisia hienoja termejä vastaan. Ensin olisi pitänyt päättää ostaako käytetyn vai uuden saumurin ja olisiko siinä kenties neljä vai kolme lankaa. Minkälaista ommelta käyttäisin (anteeksi, niin mitä sitä nyt yleensä käytetään?) Saumureiden hinnatkin pyörivät käytettyinäkin useissa satasissa ja koska oma ompelukokemukseni rajoittuu lähinnä verhoihin, en uskaltanut moista summaa lähtä ihan summassa sijoittamaan.

Onneksi hätiin riensi anoppini jolta sain käyttöön hänen toisen saumurinsa, vanhemman Singerin, sen nelilankaisen mallin. Saumurista ei siis tarvinnut enää huolehtia. Sitten alkoikin se tutkiminen, että miten niitä vaatteita nyt ommellaan. Lainasin kirjastosta PaaPiin kaavakirja lapsille, mistä löytyi lasten perusvaatteisiin hyviä kaavoja. Kirjan alkuosassa on ohjeita mm. vaatteiden huolitteluihin ja materiaaleihin. Sain niistä paljon hyvää tietoa, mutta törmäsin seuraavaan ongelmaan nimeltään kaksoisneula. Kirjan ohjeissa muunmuassa kaula-aukot huoliteltiin kaksoisneulalla ompelemalla ompelukoneella. Minun ompelukoneeni on se Singerin yksinkertaisin malli, enkä ollut varma löytyykö siitä moisia hienouksia. Pikainen inventaario koneeni osiin osoitti, ettei siinä ainakaan ole mukana tullut kaksoisneulaa. Seuraavana selasin ompelukoneen ohjelehtisen läpi enkä löytänyt sieltä sanaakaan kaksoisneuloista. Käytin kokonaisen päivän selvitellessäni tätä kaksoisneulan mysteeriä ja lopulta tulin siihen tulokseen, että koneeseeni saa sen kaksoisneulan liitettyä. Ei muuta kuin kipin kapin Eurokankaaseen pitkän ostoslistan kanssa ja kokeilemaan.

Itse ompelu olikin sitten suhteellisen helppoa puuhaa. Ainoastaan pääntien huolittelu aiheutti suunnattomasti päänvaivaa. Käytin ensimmäisen pääntien huolitteluun useamman tunnin aikaa, eikä siitä siltikään tullut niin hyvää kuin olisin halunnut. Jälkeenpäin ajateltuna resorikankaalla huolittelu olisi ollut trikoon sijasta aloittelijalle varmasti helpompaa. Ainakin seuraavaan paitaan tekemäni pääntie onnistui heti huomattavasti paremmin.

Ensimmäiset ompelukseni tein jo kesällä, mutta olen jostain syystä venyttänyt niiden esittelyä. Liekkö syynä se,että esimerkiksi termistöt ovat minulta vielä täysin hukassa. Ja kieltämättä työn jälkikään ei ole mitä parhainta, mutta jostainhan se täytyy opettelu aloittaa. Ja lapset ovat olleet riemuissaan, kun ovat päässeet valitsemaan itse kankaita omiin vaatteisiinsa. Lisäksi heillä tuntuu olevan täysi luotto siihen, että äiti kyllä osaa tehdä mitä vain.

Mutta tässä se nyt sitten on, ensimmäinen ompelemani paita. Paidan trikookankaan on poika itse valinnut Eurokankaasta. Malli on PaaPiin kaavakirjan Myyry-paita. Ihan paidan näköinenhän se on ja kymmeniä kertoja jo pesty ja käytetty,eli pojalle mieluinen. Tuota PaaPiin kaavakirjaa voin lämmöllä suositella, selkeät ja hyvät ohjeet saivat tämmöisen aloittelijankin innostumaan ja onnistumaan Malleja on myös sen verran paljon,että niistä löytyy varmasti jokaiselle lapselle jotakin. Itsekin ostin tuon kirjan omaksi ja olen siitä useita malleja jo ommellut,niistä tulee julkaisua vähän myöhemmin.



Samasta kankaasta tein myös pipon Kodin kuvalehden ohjeella. Pipo on myös ollut kovalla käytöllä, nyt kun syksykin on ollut niin lämmin, että trikoopipolla vielä pärjää oikein hyvin.




1 kommentti:

  1. Ompelu on siitäkin kiva harrastus, että mitä enemmän ompelee sitä enemmän löytyy uutta opittavaa.

    VastaaPoista